lauantai 27. kesäkuuta 2009

GRÖNHÖGEN-RÖNNE (BORNHOLM) 25.-26.6.2009


Päiväretkiemme jälkeen olimme tehneet ICA-ostokset silmällä pitäen tulevaa yöpurjehdusta kohti Tanskalle kuuluvaa Bornholmin saarta ja tarkemmin sanottuna sen pääkaupungin Rönnen satamaa. Matkan pituus oli noin 100 nm ja arvioitu purjehdusaika viiden solmun keskinopeudella 20 tuntia. Lähtö Grönhögenistä tapahtui illalla klo 21.08 kaikkien muiden huviveneiden jäädessä satamaan koillistuulen puhaltaessa 12-13m/s.

Nostimme purjeet 200 metriä rannasta ja jatkoimme samaan suuntaan ja samoilla purjeasetuksilla yli 15 tuntia lannetuulen kiidättäessä venettä. Matka sujui rattoisasti, mutta oli varsin kuoppaista suurehkoista aalloista johtuen. Matkallamme ylitimme kauppalaivojen käyttämän reitin, jossa yön tunteinta riitti liikennettä kuin Mannerheimintiellä konsanaan. Puhutaan Itämeren puhtaudesta mitä tahansa, tällä legillä merivesi vaikutti erittäin puhtaalta ja sen puolesta myös todisti tekemämme rakkolevähavainnot.


Olemme juuri ohittaneet Ruotsin Utklippanin ja karttaplotterin AIS-laitteen näytöllä näkyvät lähistön laivat helminauhan omaisena. Seili näkyy kuvassa mustana ja sen kulkema reitti perässä olevana mustana viivana. Asiaatuntemattomille mainittakoon, että AISilla näkee laivojen nimet, nopeudet, kurssit, kohtaamiskurssit, -ajat, määräsatamat jne. Kiva laite!


Seuraavana päivänä klo 12.50 saavuimme Bornholmin saaren pohjoiskärkeen ja sivuutimme Hammer Odden majakan. Luulimme, että saaren suojanpuoleisella laidalla joutuisimme jatkamaan koneella ajaen. Toisin kuitenkin kävi. Yhtäkkiä noin 20m/s puhaltavat williwaw-tyyppiset voimakkaat vihurit alkoivat ravistella venettä. Matka jatkui minimipurjeilla Rönnen satamaan. Useita päiviä jatkuneet voimakkaat tuulet aiheuttivat kuitenkin sen, että satama oli pullollaan huviveneitä. Lopulta löysimme kuitenkin paikkamme satama-altaasta virallisen vierassataman ulkopuolelta. Täältäkin kuitenkin viranomainen meidät illalla löysi ja kävi karhuamassa törkeän 24 euron satamamaksun.


Myöhemmin illalla kävi s/y Tritonin kippari Jukka toivottamassa hyvää matkaa ja kertoi itse jatkavansa purjehdusta aikaisin aamulla.

GRÖNHÖGEN, ÖÖLANTI 24.-25.6.2009

Grönhögen on entinen kalastussatama, joka nykyisin palvelee myös huviveneitä. Kalastusaluksia satamassa oli nyt viisi kappaletta ja huviveneitä kymmenkunta. Satamakapteenin tekemän perusteellisen selvityksen mukaan Grönhögenin satamaa piti tukikohtanaan parhaimmillaan 1980-luvulla lähes sata kalastusalusta mm. viisi suomalaista. Grönhögen on Öölannin eteläisin satama.


Sataman palveluihin kuului sähkö, WC, suihku ja pyykkitupa. Suihku tarjosi pikkuyllätyksen, kun vaatteet oli riisuttu ja käänsi hanasta, vettä ei tullutkaan. Ihmeteltyäni hetken, huomasin suihkun seinässä pienen pienen kyltin 2x5kr. Ei, kun etsimään nakuna lantteja - onneksi taskun pohjalta löytyi juuri vaadittavat kolikot.

Noin 300 metrin päässä oli ICA-lähikauppa, jonka valikoima ja muu tarjonta yllättivät positiivisesti. Vuokrasimme kaupasta erinomaiset 7-vaihteiset polkupyörät. Surffasimme ilmaiseksi mielin määrin internetissä kaupan aulassa olleella laajakaistakoneella. Eipä olla vastaavaa Suomessa nähty. Valikoimista osui silmäämme Soldatens Ärtsoppa-purkki, sitä oli maistettava. Hyvää oli, voimme suositella.


Puuskaisessa koillistuulessa sujuttelimme vuokrapyörillä kuin siivillä noin 5 kilometrin matkan saaren eteläisimmässä pisteessä olevalle Lång Janin majakalle. Majakan ympäristö tarjoaa lintuharrastajille aarreaitan harvinaisine lajeineen ja havaintoasemineen. Poislähdön koittaessa tuulen suunta ja voimakkuus olivat valitettavasti edelleen samoja. Tuskainen ja maitohapot pohkeisiin nostanut paluumatka tuntui ikuisuudelta. Pyörän 7 vaihteesta tarvittiin vain yhtä - nimittäin ykköstä. Aikaa menomatkaan verrattuna kului varmasti viisinkertaisesti.



Veneelle päästyämme pidimme lounastauon ja annoimme pyörien levätä. Puolen tunnin tauon jälkeen päätimme lähteä jälleen taistelemaan tuulivoimia vastaan. Kohteeksi olimme valinneet noin 6 kilometrin päässä sijaitsevan Eketorpin muinaislinnakkeen. Menomatka sujui nihkeästi jo aiemmin mainitsemamme vastatuulen johdosta. Eketorpin linnake on Ruotsin laajin ja arvokkain arkeologinen kohde. Se tutustutti meitä rautakauden ja keskiajan asumuksiin ja elintapoihin. Linnakkeessa oli myös nuoria tutustumassa historiaan. Puolet oli puettuina rautakauden asuihin ja vastaavasti toiset keskiaikaisiin vaatteisiin. Ruokatunnin koittaessa kohtasivat molempien aikakausien edustajat saman ruokapöydän ääressä. Meille jäi kuitenkin epäselväksi, miltä kaudelta ruoka mahtoi olla. Veneelle takaisin laskettelimme lähinnä seiskavaihteella. Kyllä ne tuulet vaikuttavat elämään muuallakin kuin purjeveneessä.



Mikä oli kipparin levätessä rauta-aikaisilla pahnoilla...



kun yläpuolella moniääninen kuoro lauloi kauniita sulosointujaan.

Grönhögenissä tuntui vallitsevan vanha kunnon perusrehellisyys. Pyörien vuokraaja vannotti, ettemme lukitsisi pyöriä, vaikka jättäisimme ne johonkin. Löysimme tietokoneelle paikallisen golfklubin langattoman, mutta salatun verkon. Kävelimme golfklubin respaan ja kerroimme löytämästämme verkosta. Ennen kuin ehdimme kissaa sanoa, oli ystävällinen tyttö pyytämättä kirjoittanut verkon salasanan meille. Iltalenkillä kävelimme paikallisen leipomon ohi, jonka pihassa olleessa lokerikossa oli erilaisia leipomotuotteita. Yhdessä lokerikossa oli pieni kassalipas, jossa oli vaihtorahoja valmiina ja johon voi maksaa ostokset. Kätevää!



Mainittakoon, että koko Öölannin eteläkärki - noin 5 kilometrin matkalta oli aikoinaan kuninkaan metsästysmaita. Alue oli eristetty koko saaren leveydeltä kiviaidalla, jonka maanviljelijät rakensivat kuninkaalle taksvärkkityönä. Aidan tarkoituksesta ollaan kahta mieltä. Joko sen tarkoituksena oli pitää kuninkaan alueelle tuottamat kauriit omilla mailla tai toisaalta pitää maanviljelijöiden lehmät pois kuninkaan mailta. Alueella sijaitsi myös kuninkaan kartano, jossa nykyään pidetään taidenäyttelyitä ja myydään erilaisia käsitöitä.

BORGHOLM-GRÖNHÖGEN 24.6.2009


Borgholmissa oli aika laskea Sindbadin seuralippu ja nostaa Suomen lippu, olimme saapuneet sen verran kansainvälisille vesille.

Illan aikana laituri täyttyi kanssapurjehtijoista suotuisien tuulien ansiosta. Meidän oli tarkoitus jatkaa matkaa heti aamusta, mutta tuulen käännyttyä yön aikana tarvitsimme kipeästi vapaata poijua tuulen puolelta irrottautuaksemme laiturista muita kolhimatta. Sivutuuli ja Seilin massa on aina pidettävä mielessä. Aamupalan syötyämme yksi tuulenpuoleinen naapuri olikin lähdössä ja sattumalta veneellä paikalle osunut satamakapteeni toimitti köyden vapaaseen poijuun. Olimme ennestään viidellä köydellä tukevasti kiinni ja tämä poijuun viety kuudes köysi kaivettiin varastosta, sillä se on varattu lähinnä vuorovesialueelle. Köysiä ei ole koskaan liikaa. Irrottautuminen onnistui sujuvasti kiitos etukäteisvalmistelujen.

Pohjoistuulen puhaltaessa sopivasti 9-10m/s Seilin kokka suunnattiin etelään kohti Kalmaria, missä alitimme Öölannin ja Kalmarin välisen sillan. Silta on rakennettu 1972 ja se on yli kuusikilometriä pitkä alituskorkeuden ollessa 36 metriä, riittää meillekin hyvin. Siltojen ja sähköjohtojen alitusta lähestyttäessä iskee aina pieni epävarmuus korkeuden riittämisestä. Silmämäärällä mitaten ja ilman korkeustietoja alitukset saattaisivat jäädä tekemättä. Silta sekoitti tuulet niin tehokkaasti, että kapteeni käynnisti koneen lähinnä varmistaakseen vastaantulijoiden riskittömän sivuutuksen.


Maili sillan jälkeen nostimme uudelleen purjeet ja purjehdimme reippaassa 10m/s pohjoistuulessa määränpäähämme Grönhögeniin.


Itämerellä riittää liikennettä. Tässä eräs esimerkki kauneimmasta päästä, liettualainen purjealus Brabander matkalla Kalmarista etelään.

tiistai 23. kesäkuuta 2009

BORGHOLM 23.6.2009

S/y Triton lähti vierestämme uudelle legille Kalmarin suuntaan heti aamusta.


Meillä oli tarkoitus kuluttaa tämä päivä Borgholmiin tutustumiseen. Kohteiksi otimme kuningasperheen kesälinnan, Sollidenin ja Borgholmin linnan rauniot. Molemmat sijaitsevat lähellä toisiaan ja sopivat hyvin aamulenkin kohteiksi.



Sollidenin linnaan ei luonnollisesti ole pääsyä, mutta ympäröivää puistoa saa kierrellä mielinmäärin ja istuskella penkeillä ihailemassa patsaita ja erilaisia istutuksia. Kuningasperhe käy viettämässä kesää täällä ja Borgholmissa järjestetään joka kesä heinäkuun alussa prinsessa Victorian synttärit. Niistähän saamme lukea lähes jokaisesta naistenlehdestä Suomessakin.


Ruusua sanotaan kukkien kuningattareksi ja täällä kuningaskunnassa käymillämme saarilla ei ruusujen määrässä pihistellä. Sollidenissakin oli vaikka minkälaisia ruusuja, jotkut on nimetty kuuluisuuksien mukaan mm. Queen Elisabeth, Ingrid Bergman. Borgholmissa on paljon puuhuviloita, joita koristaa mitä kauneimmat köynnösruusut. Läheskään kaikki ruusut eivät ole vielä kukassa, joten pitää käyttää mielikuvitusta ajatellakseen, miten kauniisti ne aikanaan kukkivat.


Sollidenin ja Borgholmin linnojen välillä lehmät laiduntavat vapaasti ja olivat sen verran kuninkaallisia, että juuri juuri lotkauttivat korvaansa meihin tasavaltalaisiin.

Borgholmin linnan raunioiden vanhimmat osat ovat peräisin jopa 1100-luvulta ja valmiimmillaan se on ollut 1761. Asukeista mainittakoon Mauno Ladonlukko, Juhana III ja Katarina Jagellonica, jotka taisivat vaikuttaa aikanaan myös Suomen Turussa, aikansa aikaansaavia ihmisiä. Tänä päivänä raunioilla järjestetään konsertteja. Nytkin heinäkuussa on tulossa entisen ABBAn Björn Anderssonin orkesteri, Thomas Ledin joitakin mainitaksemme. Borgholmin linnan rauniot ovat korkealla mäellä, joten ne näkyvät kauas merelle Borgholmia lähestyttäessä.


Vierassataman palvelut ovat hyvät ja läheisen hotellin sauna-/allasosasto on veneilijöiden vapaassa käytössä. Satama on täyttynyt veneistä, kun eilinen tyyni ilma muuttui tänään n. 10m/s tuuleksi.

VISBY-BORGHOLM (ÖÖLANTI) 22.6.2009


Näytä Nimetön suuremmalla kartalla

Alkukesän aamuina on helppo herätä, kun on valoisaa. Nytkin meillä oli herätys klo 04.00 ja aamupalan jälkeen irrottauduimme klo 04.50 Visbyn suhteellisen ahtaasta satama-altaasta, kun edellisen päivän aikana oli veneitä alkanut saapua sankoin joukoin ilmojen vähän parantuessa.

Samaan aikaan samalle etapille oli lähdössä s/y Triton (Jukka ja Olli vaimoineen), jonka kanssa pidimme VHF-yhteyttä pitkin matkaa.

Heti lähdössä voimme aavistella, että tulossa oli hieno kesäpäivä ilman tuulenvirettäkään. Siinä saivat MUSTOt jäädä naulaan roikkumaan ja purjeetkin jäivät suhteellisen toimettomiksi tuulen ollessa 1-3 m/s. Ensimmäinen sortsikelipäivä merellä - nyt on kesä!


Öölanti on hyvin lähellä Ruotsin mannerta ja reittimme kulki saaren ja mannermaan välistä kapeaa salmea pitkin, jossa ikäväksemme näimme runsaasti sinilevää koko matkan Öölannin pohjoiskärjestä lähtien. Vedet ovat vielä suhteellisen kylmät, joten vain kuvitella voi, miltä ne näyttävät esim. elokuussa.


Työasiat eivät ihan hevin unohdu Annen mielestä, kun aina näköjään veneillessä tulee vastaan töistä tuttuja firmoja ja paikkakuntia, nytkin Mönsteråsin tehdaskompleksi näkyi kaukaisena mantereen puolella.

Noin kolmentoista tunnin ja 77 merimailin jälkeen saavuimme Borgholmin vierassatamaan, joka suorastaan ammotti tyhjyyttään. Sama tyhjyys tuntui vallitsevan kaupungin keskustan kävelykadulla. Ihmettelimme suurien terassien määrää ja ihmisten vähyyttä - ehkä täälläkin sesonki oli vasta tuloillaan.

sunnuntai 21. kesäkuuta 2009

VISBY 17.-21.6.2009


Ruusujen saari ei ollut vielä puhjennut nimensä mukaiseen kukkaan, ruusut olivat vielä nupussaan ja muutenkin sesonki näytti olevan vasta tuloillaan. Siitä huolimatta UNESCOn perintökohde, muurien sisällä oleva vanha kaupunki yllätti laajudellaan, siisteydellään ja kunnollaan. Kaikki on tiptop ja ruotsalaisen pikkusievää.



Juhannusaatto aloitettiin Botaniska trädgårdenin Paviljongsplanilla puolenpäivän jälkeen. Siellä odottelimme kulkuetta paikallista pannukakkua ja paistettuja manteleita syöden. Kaupunkilaiset olivat keränneet kukkia ja saapuivat odottelun jälkeen kulkueena juhlapaikalle. Kansallispukuihin sonnustautuneet marssijat kantoivat Visbyn viirejä. Harmonikan ja viulun soittajat olivat kulkueen etunenässä. Kukat sidottiin myöhemmin juhannussalkoon. Tämä oli meille aivan uusi kokemus. Kaikkia kehotettiin tulemaan koivunoksien ja kukkien sidontaan. Ihmisiä valui picnic-koreineen koko ajan lisää paikalle. Tuli mieleen Ullanlinnan vappu, mutta ilman alkoholia. Tämä oli mitä suuremmassa määrin perheiden yhteinen tapahtuma. Kaikki osallistuivat salon koristeluun ja sen valmistuttua kehotettiin vahvoja miehiä köysiin nostamaan salkoa pystyyn. Ari tietysti osallistui, köysien veteleminen alkaa olla niin verissä.



Salko saatiin miehissä pystyyn ja alkoi piirileikki salon ympärillä. Innokkaita osallistujia oli niin paljon, että salon ympärille muodostettiin useampi rinki. Anne hämmästytti Arin osaamalla melkein kaikki piirileikkilaulut, ellei kaikkia ruotsiksi, niin suomeksi ainakin. Hyvä Helsingin kaupungin leikkikentät (silloin vuosikymmeniä sitten)!

Aamulla olimme saaneet turisti-infosta merkinnät karttaan huomattavimmista nähtävyyksistä, joita lähdimme juhannusjuhlan jälkeen etsiskelemään. Useimmat olivat tosin raunioita 1200-luvulta. Santa Marian tuomiokirkko sentään on ihan toiminnassa ja sytytimme siellä kynttilät. Kävelimme pitkin kapeita mukulakivikatuja ihaillen sieviä, hyväkuntoisia vanhoja taloja.

Mereltä katsottuna Gotlanti näytti tosi matalalta saarelta. Niinpä Visbyssä yllätti korkeat mäet. Mitä tahansa asiaa vierassatamasta käsin lähtee hoitamaan, on kiivettävä jyrkkää mäkeä ylös. Paikallisten tapa esittää asia on positiivinen: 'On hyvää kuntoilua mennä sinne ja sinne.' Ilmeisesti ovat joutuneet useamminkin kuuntelemaan turistien voivotuksia mäkien kipuamisesta.

Gotlannissa ei pröystäillä autojen viimeisimmillä vuosimalleilla. Asia taitaa olla pikemminkin päinvastoin. Mitä vanhempi auto, sitä kovempi kunnioitus. Autovuokraamon autotkin ovat melkeinpä järjestään 20 vuoden takaa. Juhannuspäivänä vuokrasimme tulipunaisen Volvo 240:sen vm 1988, tuli ihan mieleen meidän vihreä Volvo ANU-777, joka kyllä oli 1980-luvun alkupuolelta. Aika nostalgista kyytiä oli kierrellä pohjoista Gotlantia, autossa sentään löytyivät ohjaustehosteet, mutta kuskin penkki oli vähän klenkka ja pykälät ei aina menneet silmään jouhevasti. Onneksi ei ollut tuhatta kilometriä ajettavaa. Gotlannin maalaisemaisemaa väritti mustanpuhuvat lampaat ja villinä ja miksei viljeltynäkin rehottavat punaiset unikot.


Fårön saarelle menimme lautalla ja maisema muuttui reheväksi lehtimetsäksi, tullessamme aivan pohjoiselle rannalle avautui karu puuton maisema, vain kalkkikivimuodostumat, raukit, kiinnittivät huomiota ollen varsinainen picnic-kohde.

Matkalla jouduimme toteamaan, että sementtifirmat ovat louhineet ja louhivat kalkkikiveä kiihtyvällä vauhdilla, avolouhokset herättävät ajatuksia. Gotland Ring -moottorirata tuli bongattua. Slitessä oli käytävä katsomassa satama, johon joskus Suomestakin on ollut säännöllistä laivaliikennettä, kovin oli uinuvaa tällä hetkellä.

Vierasvenesatamassa veneet vaihtuvat, paitsi yksi ökyvene, jonka kansipojat aloittavat päivänsä pesemällä venettä arjet pyhät. Mitään muuta liikettä ei veneellä näy. Pieni moralisti herää ainakin kirjoittajassa, kun juomavettä tuolla tavalla tuhlataan. Fårön-reissumme aikana oli satamaan saapunut myös purjealus, jota on mahdoton kuvailla, ehkä 'geenimanipuloitu' kuvaa sitä parhaiten, pituutta 44 metriä (Seilissä 44 jalkaa), maston korkeus 53 metriä. Vene oli Baltic Yachtsin 2002 valmistama Visione.


'When you least expect' sanotaan eräässä tv-ohjelmassa. Laituriimme oli saapumassa uusi vene ja köysiä kiinnittävä mies tervehti Aria nimeltä ja siinä todella oli Triton miehistöineen, jota oltiin odoteltu ja kierrelty etsimässä torstaista lähtien. Nyt emme oikeastaan enää osanneet odottaakaan heitä.

Naapuriimme saapui myös Colin Archer, s/y Martha, jonka miellyttävään eestiläiseen kapteeniin Hillar Kukkiin tutustuimme. Hillar oli palaamassa yli kahden vuoden maailmanympäripurjehdukselta kotiinsa Hiidenmaalle. Hän lahjoitti meille Martha-veneen kuvalla ja kiinalaisella onnensolmulla varustetun puutaulun. Hillarilla on paljon kokemusta valtameripurjehduksista. S/y Marthan sisustus on sanalla sanoen upea näyte puutyötaidosta ja aistikkaasta veneen sisustuksesta (vene on muuten myytävänä, jos jotakuta sattuu kiinnostamaan).




Ja niin vierähti juhannus Gotlannissa! Aamuvarhaisella suuntaamme seuraavaan etappiin.

DIRHAMI-VISBY 15.-17.6.2009

Odoteltuamme päivän Dirhamissa kelit paranivat merkittävästi ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, tuuli puhalsi 6-7m/s W siinä vaiheessa meille epäedullisesta suunnasta. Seuraavana aamuna nostimme purjeet, kurssimme oli sen verran muuttunut, että 6-8m/s W tuuli kuljetti meitä mukavasti purjeilla auringon edelleen paistaessa kirkkaalta taivaalta. Purjetuulta riitti viitisen tuntia, minkä jälkeen tuuli hiipui melkein kokonaan ja konevoimat oli otettava avuksi.

Pohjoisen kesä merellä on siitä eksoottinen, että auringon paistaessa suojasimme kasvomme ensin 50-kertoimisella aurinkovoiteella ja myöhemmin 99% UVA/UVB-voiteella, mutta vaatetusta jouduimme lisäämään iltaa ja yötä kohti vähitellen niin, että melkein kaikki tekniset alusasut, fleeceasut ja villa-asut olivat käytössä. Yhtään enempää ei vaatteita voinut enää lisätä, aloimme muistuttaa liikkeissämme tönkkösuolattuja muikkuja.


Onneksi kippari on tottunut valvomaan, sillä 37 tunnin yhtäjaksoinen merimatka vaati valvomisrutiinia. Kippari käytti hyväkseen yön yksinäisiä tunteja lukemalla manuaaleja ja muuta teknistä kirjallisuutta, tietysti tarkkailemalla tutkaa ja säännöllisesti käymällä kannella tähystämässä. Ari yritti nukkua aamuntunteina Annen hoitaessa tähystystä, mutta uni tuli huonosti silmään. Kyllä ovat hienoja laitteita nämä autopilotit, tutkat ja AISIt toimiessaan ja kyllähän ne hienosti toimivatkin.

Pitkän merimatkan aikana teimme kaikenlaisia puhdetöitä mm. fendarit saivat uudet hienot suojat ylleen (kiitokset Sirkka-mummolle). Asensimme myös laitasuojat, mitä lähtökiireissä ei oltu keritty tekemään. Seili alkaa nyt näyttää omalta itseltään.


Dirhamissa tehdyt eväät tekivät hyvin kauppansa meri-ilmassa ja sään kylmyys vaan lisäsi ruokahalua.

Gotlannin saaren kalkkikivikalliot näkyivät tietysti kauas merelle, mutta kului tunti jos toinenkin, ennen kuin saavutimme saaren pohjoispään, Fårön. Siitä kesti vielä noin kahdeksan tuntia Visbyhyn, jonne saavuimme aamuyöllä melkein klo 4. Anne ei ole niinkään tottunut valvoja, joten Fårö-Visby-väli meni enemmän tai vähemmän pilkkiessä. Teimme hiljaisen laituriin kiinnittymisen välttääksemme herättämästä muita ja onnistuimme siinä. Kolmas etappi oli saavutettu. Jo aamuyöllä pystyi näkemään, miten viehättävän idyllinen paikka Visby on.

perjantai 19. kesäkuuta 2009

TALLINNA-DIRHAMI 14.6.2009

Todella makoisien yöunien jälkeen valmistauduimme seuraavalle etapille. Tuuli oli yön aikana kääntynyt ja irrottautuminen Piritalta ei ollutkaan yhtä helppoa kuin sinne saapuminen. Säätiedot oli kippari tarkistanut aamutuimaan ja ihan hyviä purjehduskelejä oli luvassa seuraavalle legille (SW-tuulia 8-10 m/s).


Ellida III miehistöineen Sindbadilta oli saapunut Piritalle edellisiltana kovassa vesisateessa. Nyt Maritta ja Eero vilkuttivat iloisesti meille toivotellen hyvää matkaa.


Tuuli yltyi koko ajan ja Paldiskin kohdalla aloimme pienentää purjeita tuulen ollessa puuskissa reilusti yli 20 m/s SW, kovimmillaan puuskat olivat 24 m/s. Seili oli elementissään, mutta vielä paikkaansa etsivät tavarat todellakin löysivät paikkansa niin kuin meille eräs sindbadilainen oli tiennyt kertoa pähkäillessämme tavaramäärän varastointia. Paikat kyllä löytyivät, mutta eivät ehkä ihan meidän mieleen.


Noin seitsemän tunnin kuoppaisen ja märän merimatkan jälkeen saavuimme Dirhamin satamaan ja kiinnityimme kalastajalaituriin. Edellisen kerran aisalaiturit oli hävitetty pois. Rantaan oli tullut pieni terassi, tosin vielä kelit eivät houkutelleet terassille. Käytimme ahkerasti paikalliskaupan tarjontaa hyväksemme ja teimme iltalenkin vajaan seitsemän kilometrin päässä olevaan lomakylään.


Huonoa keliä ja vastatuulta oli luvassa, joten päätimme viettää vielä yhden yön Dirhamissa ja käytimme ajan hyväksemme järjestelemällä venettä ja tekemällä muuta hyödyllistä.

Ari oli jo ennen lähtöä hankkinut erikoisvoimakkaan WLAN-antennin, jolla pystyy saavuttamaan langattomat verkot hankalissakin olosuhteissa. Dirhamin sataman langattoman verkon signaali on niin heikko, että satamakapteenin mukaan sitä ei yleensä onnistuta hyödyntämään veneissä. Meidän uuden GP2400-antennin ansiosta asiointi internetissä sujui kuin laajakaistalla konsanaan. Antennia ei ole kiinteästi asennettu, vaan se nostetaan satamassa kannelle ja sidotaan kiinni puomin päähän. Antenni toimii 360 astetta, joten sitä ei tarvitse erikseen suunnata ja toinen pää on yhdistetty suoraan läppärille.

HELSINKI-TALLINNA 13.6.2009

Rasvatyynessä kelissä ja sumussa lähdimme puksuttelemaan kohti Tallinnaa. Noin tunnin kuluttua Sindbadista lähdön jälkeen kippari huomasi moottorilämpöjen nousseen arveluttavasti. Syy oli tietysti selvitettävä välittömästi. Moottori seis, kipparille haalarit päälle, konetilan molemmat kannet auki ja kippari moottoritilaan tutkimaan. Aika nopeasti tehtiin kuulohavainto lirinästä - jäähdytysvesi pulppusi halki menneestä letkusta. Ruuvimeisseli esiin, klemmarit auki ja vesiletku irti. Siihen hätään letkun paikkaus tehtiin vulkanoituvalla teipillä ja viimeisteltiin jeesusteipillä ja hyvin toimi, kone kävi sen jälkeen melkeinpä alilämmöllä.




Loppumatka sujui mutkattomasti konevoimalla sumusta huolimatta. Reissu taittui noin kahdeksassa tunnissa, jonka jälkeen täytimme tankit Eestin edullisella polttoaineella. Illalla löylyt maistuivat makoisilta Piritan purjehduskeskuksen saunassa, jonka jälkeen palkitsimme itsemme hyvällä aterialla Kalevin Jahtiklubilla. Sitten tulikin jo unihiekkaa silmiin edeltävien viikkojen ja päivien univelan takia, joten vetäydyimme Seilin uumeniin untenmaille.

LÄHTÖ HELSINGISTÄ 13.6.2009

Vuosien suunnittelun ja viimeisten viikkojen hektisen valmistautumisen jälkeen lähtömme alkoi olla totta. Päättämämme lähtöpäivä ei olisi pitänyt ilman läheisten ja ystävien apua. Heille tuhannet kiitokset, erityiskiitokset vielä Anulle. Lähtöä edeltävänä päivänä halattiin haikeina monet ja toivottiin jälleen näkemistä. Sinä päivänä oli todella monta asiaa vielä tehtävänä ja Seiliin lastatut tavarat piti saada paikoilleen, mutta iltaahan oli ja valoisaa kesäyötä näitä varten. Ystävämme Sindbadissa olivat kuitenkin päättäneet toisin ja järjestäneet meille pienimuotoisen lähtötilaisuuden harmonikkamusiikin tahdissa. Haitari soi haikeasti kaukokaipuuta ja erilaisia meriaiheisia lauluja. Olipa meille tehty CD:kin (Harri Halme: Kaukomaita kohtai specially made for S/Y Seili) samoista kappaleista, jos koti-ikävä jossain yllättäisi. Mieleenpainuva hetki!

Lyhyiden yöunien jälkeen irrotimme köydet lauantai-aamuna klo 7.30 ja laiturille ilmestyi Aulinin Jaska kameran kanssa, oli ilmeisesti vahtinut lähtöämme koko yön.

Seilin keula kohti Tallinnaa täydessä pläkässä alkoi.

tyhjäksi jäi Seilin paikka Sindbadin A-laiturille

kaihoisana katselee kippari tuttua kotirantaa